HIIHTOLOMA LEVILLÄ 2014

Nyt oli maailmankirjat totaalisesti sekaisin. Koulujen hiihtoloma oli aivan ovella ja meillä pakattiin suksia ja monoja ym. talvivarusteita matkakuntoon! Jos joku olisi sanonut tämän minulle vaikka vuosi sitten, niin olisin nauranut makeasti! Vaan totta se nyt oli, minä olin varannut hiihtolomamatkan Leville! Mukaan lähtivät molemmat tyttäreni sekä äitini. Siitä tämä oikeastaan sai alkunsa, kun olimme äidin kanssa muutamia kuukausia sitten päätyneet netissä jotenkin tutkailemaan mökkejä Lapissa. Pian sen jälkeen äiti oli nähnyt lehdessä ilmoituksen, jossa kerrottiin Isokyröläisen Linja-autoliikenne Lehtosen hiihtolomamatkasta Leville. Hinta tuntui sopivalta ja niinpä sitä soitettiin ja tiedusteltiin tarkemmin ja varaushan siinä sitten tehtiin samalla istumalla.

Syy siihen miksi pidän tätä niin kummallisena, on tietenkin se, että minä olen aina ollut henkeen ja vereen etelän matkailija! En olisi voinut kuvitella, että jos minulla on lomaa ja matkakassassa euroja, niin tuhlaisin ne lähteäkseni talvisiin maisemiin. Minähän vihasin talvea, lunta ja pakkasta! No poikkeus vahvistakoon säännön!

Erityisen houkuttelevan reissusta teki tosiaan se, että sinne mentäisiin linja-autolla eli ei itse tarvitse ajaa. Täältä Pohjanmaalta on pitkä joka paikkaan, Levin korkeudelle aikaa automatkaan saa varata n. 8-10 tuntia, riippuu hiukan siitä miten matkalla pysähtelee. Matkaan lähdettiin hiihtolomien alettua lauantaina. Pois päin tultaisiin torstaina. Majoitus oli järjestetty Hulluun Poroon. Hintaan kuului matkat, majoitus ja aamupala sekä Hullun Poron saunaosaston käyttö. Huoneissa oli pieni keittiö 

(jääkaappi, kahvinkeitin, mikro). Huoneissa oli myös sauna. Aivan sopivat huoneet! 

Olimme hiukan jännittäneet säätä. Levillähän olisi voinut olla todella kylmäkin siihen aikaan. Kuulimme, että joulun tietämillä, kun koko maassa oli ollut kovat pakkaset, Levin korkeudella oli mittari kivunnut noin -40 asteeseen. Huh huh, ei muuta voi sanoa kuin että olipa meillä onni kun saimme nauttia lauhemmasta säästä!

Tämä talvi on ollut todella ihmeellinen säiden suhteen. Niinpä pääsimme oikeastaan ihastelemaan Levin kevättä jo tuossa vaiheessa. Yöllä mittari meni pakkasen puolelle, mutta päivisin taisi olla jopa lämpöasteita ainakin paikoittain. Hiihtämässä käytiin, mutta hanget olivat selvästi pehmeät.

Hiihtoreissu olikin mielenkiintoinen! Viimeksi olin sovitellut suksia jalkaani varmaan joskus ala-asteella! Hyvä kun tiesin miten päin ne kuului laittaa! Kyllähän se siitä sitten lähti, tyttöni toimi hyvänä opettajana, hänellä kun hiihtokokemukset olivat hiukan tuoreemmassa muistissa. Hyvät voiteet suksien pohjassa tietenkin auttoivat asiaa! Silloin joskus, kun muistan hiihtäneeni, se on tietenkin tapahtunut Pohjanmaan lakeuksilla, jossa ei paljon mäennyppylöitä näy. No täällä niitä nyppylöitä oli tämän tästä edessä, oli pienempää ja isompaa. Oli siinä työ päästä aina mäen päälle ja ehjänä, kaatumatta alas. Täytyypi nyt totuuden nimissä tunnustaa, että suurimmat ja hurjimmat mäet sitä meikäläinen taittoi jalkasin, sukset kainalossa! :D

Sukset jalkaan ja menoksi!

Maisemaa hiihtolenkin varrelta.

Minä olen innokas lenkkeilija ja tykkään käydä myös kuntosalilla. Molempiin oli täällä aivan loistavat mahdollisuudet! Kun hiihtämiseen oli saatu tuntumaa, tunsin enempi omaksi jutukseni lenkkeilyn ja niinpä sitä sitten seuraavina päivinä tehtiinkin lenkkejä jalan ja jätettiin sukset suosiolla hotelliin. Latujen varrellahan oli oma "väylänsä" myös lenkkeilijöille.

Se mikä minua rasitti heti alkujaan, oli se valtava tavaramäärä mitä piti raahata mukanaan tälläiselle talviselle Suomilomalle! Oli toppavaatetta, villasukkaa, pipoa ja hanskaa! Ja kaikki tämä kolmelle ihmiselle! En kuuna päivänä ole kuljettanut mukanani sellaista määrää vaihtovaatetta ja sukset ym. siihen vielä mukaan luettuna! Ja nämä kaikki ahdettuna pieneen hotellihuoneeseen! Kyllä etelänlomilla vaan onkin helppoa, kulkea bikineissä ja shortseissa koko viikko!

Hotelli Hullu Poro oli hyvä paikka, ehkä pientä kuluneisuutta oli nähtävillä, mutta hinta-laatusuhde kohdallaan. Yleisesti ottaen Levi oli tietenkin melko kallis paikka. Mutta myös hyviä alelöytöjä saattoi tehdä kun kierteli kylän putiikeissa! Esim. äitini osti kylältä fleecepeitot tuliaiseksi ystävilleen, hintaa oli alle 10e, kun taas hotelilla samaisista peitoista olisi joutunut pulittaa 20e! Mutta toki on päivänselvää, että hotelleissa matkamuistot ovat viimeisen päälle hinnoiteltuja.

Ihmisiä oli valtavasti! Olihan talven sesonkiviikot käynnissä! Pienihän se keskus on, johon kaikki tämä touhu keskittyy! Mutta hyvin kauniisti rakennettu! Tutkailimme aluetta uteliaina ja kävimme mm. Pub Hölmölässä limulla ja eräänä päivänä testasin tyttöjen kanssa Pannukakkutalon herkulliset antimet.

Pub Hölmölässä oli hauska sisustus! Kaikkea hölmöä huomasi kun tarkasti katsoi.

Pieni palanen Levin keskustaa!

Pannukakkutalon antimia.

Vaikka emme ole lasketteluihmisiä, emmekä hiitoladullakaan liikaa viihdy, on Levillä silti paljon tekemistä. Levihotellin kylpylä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, siellä saimme mukavasti kulumaan yhden illan. Kovasti olisi mieleni tehnyt huskysafarille, mutta hinnat olivat ihan liian päätä huimaavat! Tokihan niitä varmaan olisi voinut sovitella, kerätä isompi ryhmä jne, mutta siihen ei nyt jotenkin energia riittänyt. Olisinkin ajatellut, että ehkä matkanjärjestäjä voisi vastaisuudessa miettiä myös jotain ohjelmaa juuri tälläisten safarien muodossa. Matkalaisista varmasti saisi jo jonkinlaisen ryhmän aikaan ja hintoja voisi neuvotella sitten ryhmälle sopivaksi!

 Muutenkin jonkinlainen järjestetty ohjelma olisi ollut tervetullutta tälläisille ummikko Levinmatkaajille, jotka eivät vielä tiedä mistä mitäkin löytyy ja mitä kaikkea onkaan mahdollista tehdä.

Olin jo ennen lomalle lähtöä katsonut, että Cheekin ikärajaton keikka osuu juuri siihen ajankohtaan kun olemme Levillä. Jostain syystä kuitenkin olin siirtänyt ja siirtänyt lippujen hankkimista, vaikka järkikin sanoi, että kannattaa hommata liput ennakkoon! No soittelin sitten Lippupalveluun ja sain kuin sainkin varattua meille vielä liput keskiviikkoillan konserttiin Hullu Poro Areenalle. Vaan kun luulin, että liput täytyy lunastaa R-kioskilta ja siitähän se ongelma sitten repesi. Levillä ei ollut R-kioskia, sellainen olisi löytynyt Kittilästä, jonne kuitenkin oli semmonen parikymmentä kilometriä matkaa. Niin innokas lenkkeilijä en sillä kertaa ollut, että olisin lähtenyt niitä jalan hakemaan ja taksikin tuntui hiukan kalliilta lisältä jo valmiiksi kalliisiin lippuihin. Asiaa siinä sitten pähkäiltiin, kunnes joku tajusi kertoa, että liput voi maksaa myös netissä. (sen toki olin tiennyt, mutta eihän minulla pankkitunnuksia täällä mukana ollut) No myös luottokortti kelpasi ja asia saatiin kuntoon. Enää tarvitsi tulostaa liput, minä en luottanut kännykkääni että se avaa mitään mobilelippuja kun tämä nyt muutenkin oli mennyt jo hiukan vaikean kautta! Hotellin respassa tulostaminen sitten onnistui, vaikka olin huomaavinani jotain pientä nyrpistelyä, kun asiaani  esitin.

Suurin elkein Hullu Poro oli jakanut meille rannekkeet käteen, joilla saisi alennusta Hullu Poro-ketjuun kuuluvista ravintoloista sekä pääsisi jonon ohi Hullu Poro Areenalle. Yhtäkään kertaa emme saaneet rannekkeilla alennusta ravintoloista, olimme aina väärään kellonaikaan matkassa tai jotain. Ja kuinka kävikään, kun luulimme pääsevämme Cheekin keikalle jonon ohi! Ei puhettakaan! Rannekkeet aiheuttivat närkästystä muidenkin asiakkaiden keskuudessa ja itse tulin ainakin siihen tulokseen, että parempi olisi olla jakamatta moisia ollenkaan, sillä ne toimivat jos toimivat niin harvoina ja valittuina hetkinä, että väärinkäsityksiä syntyy varmasti ja näin myös pettymystä ja närkästystä, mikä ei mielestäni millekkään yritykselle ole hyvää mainosta!

Ei puhettakaan, että Hullu Poron jakamilla rannekkeilla oltaisiin päästy tämän jonon ohi.

Hullu PoroAreena oli viimeistä nurkkaa myöden loppuunmyyty, kun hiihtolomaviikolla lavalle astui Cheek ikärajattomalle keikalleen!

Ruoka on aina yksi tärkeä osa lomaa. Yhtenä iltana söimme Hullu Poron Taivas-ravintolassa seisovasta pöydästä ja oli kyllä aivan taivaalliset herkut! Myös aamupala tarjottiin täällä joten kaunis ravintola tuli tutuksi ja tyytyväisiä olimme antimiin.

Ravintola Taivas Hullussa Porossa.

Erityisesti pidimme ravintola Ämmilästä! Sen ihanan kodikas mummola tunnelma otti vieraat vastaan ja henkilökunta oli jotenkin niin rentoa, mutta ystävällistä ja asiallista! Söimme täällä kahtena iltana, ensimmäisellä kertaa valitsimme listalta savuporokeiton! Se oli todella hyvää! Toisen kerran menin tänne tyttöjen kanssa Cheekin keikan jälkimainigeissa ja silloin lautaselle valittiin poropullat ja pottuvoi!  Todella maistuva makuelämys myös tämä!

Ravintola Ämmilän tunnelmaa.

Poropullat ja pottuvoi viimeistelivät mukavan lomapäivän.

Niin se kääntyi loppua kohti myös tämä reissu. Ei minulle nyt mikään Lapin hulluus iskenyt, mutta hieno kokemus silti. Harmittaa se, kun Suomi on täynnä upeita paikkoja ja maisemia, pitäisi suosia kotimaan matkailua enemmän. Ehkäpä nyt kesää kohti mentäessä saan kirjoitella tänne tarinoita Suomessa koetuista lomista! :)

Erään tosi ison mokan tein tällä lomalla! Unohdin nimittäin kamerani laturin kotiin. Koko viikko meni säästäessä akkua, jotta saisin jokaisena päivänä ainakin yhden tai kaksi kuvaa räpsittyä. Ja niin se vajaa puolikas akku kesti tarkalla käytöllä koko reissun ajan. Tässä lopussa kuvia eräältä ulkoilukierrokselta, jonka tyttöjen kanssa tein.

Lenkkipolun varrelta.

Rinteessä oli muutamana päivänä sumuista.

Leuto sää sulatti lumet puiden oksilta, joten ei saanut kuvia, joissa oksat olisivat olleet kauniin valkoisen huurteen peitossa.