RANSKA-PARIISI 2013

" On Pariiseja täynnä tämä maa..." soi mielessäni pakatessani matkalaukkua Pariisin matkaa varten. Oli elokuun puoliväli 2013 ja matkalle suunnattaisiin tällä kertaa työporukalla. Oli aivan huippua päästä tälle reissulle! Lapsukaiset jäävät tällä kertaa kotiin ja minä pääsen matkaan yksin! En ollut vielä koskaan sinä aikana kun minulla on ollut lapsia päässyt reissuun ihan yksin. Kaikki matkani olen tehnyt lasten kanssa! Tämä tuleva viikko oli luksusta!

Vaikkakin minulla on kiltit lapset, heidän kanssaan on ollut ilo matkustella ja teemme vielä monta reissua yhdessä, mutta nyt oli kiva lähteä näin!

Matkaan lähdettiin keskellä yötä. Eipä siinä paljoa nukuttu, kun kolmen tietämillä yöllä starttasimme auton ja suuta kohti Tampereen Pirkkalan lentokenttää, josta lennon oli määrä aamutuimaan lähteä. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa.

Saavuimme perille hyvissä ajoin ja aamuauringon säteiden herätellessä Suomea uuteen aamuun, me nousimme pilvien yläpuolelle ja suunta kohti Riikaa. Siellä oli välilasku ja jatkaisimme suuremmalla koneella kohti Pariisia. Lento Riikaan kesti ehkä noin tunnin ja aamupäivän aikana nousimme uudelleen koneeseen ja nyt kohti Pariisia. Lentoyhtiö oli Air Baltic, meidän pohjalaisten suussa se kääntyi hyvinkin pian tuttavallisesti Paltikin Airiksi.  

Pariisi! Jo yksistään nimi herättää monenlaisia mielikuvia! Päällimmäisenä mieleen nousee ehkä muoti ja ruoka! Mutta mitä kaikkea tuo näyttävä kaupunki pitikään sisällään.

Perinteiset saapumistouhut oli tietenkin tehtävä ennekuin pääsimme kunnolla keskittymään kaupunkiin tutustumiseen. Lentokentältä metrolla hotelliin, joka sijaitsi Bercyn kaupunginosassa aivan metroaseman vieressä. Tällä reissulla yleisin kulkuvälineemme olikin metro, kuinkas muutenkaan! Hankimme Pariisi-passin, jolla pääsi kätevästi liikkumaan metrolla olipa menossa melkeimpä mihin suuntaan tahansa. Lisäksi sillä sai alennusta joistakin nähtävyyksien pääsymaksuista, muistaakseni esim. Riemukaari kuului näihin.

Yksi Pariisin suosituimpia nähtävyyksiä on varmastikin Versailles`n palatsi. Sinnehän mekin sitten suunnistimme eräänä päivänä ja olihan hieno linna! Palatsilla on pitkät juuret Ranskan historiassa ja mm. elokuva Marie-Antoinette sijoittuu tämän palatsin tapahtumiin ja historiaan.

Versailles`n palatsi.

 Meille oli järjestetty oma opas jonka johdolla kiertelimme palatsin huoneissa ja kuulimme tarinoita Ranskan historiasta.

Katsoipa minne vain niin kaikkialla oli hienoja maalauksia, näyttäviä patsaita jne.

Ihmisiä oli valtavasti, jono palatsiin olisi kestänyt varmasti useita tunteja ellei olisi etukäteen hankittu lippuja ja opasta. Kannattaa varautua tähän, kun suunnittelee Versaillesia matkaohjelmaansa.

Näyttävät maalaukset katossa.

Tässä joitakin kuvia palatsikierrokselta, yksi kuva mielestäni kertoo enempi kuin tuhat sanaa. 

Harmi vain, että maalaukset olivat niin isoja kokonaisuuksia, että niitä oli hankala tallentaa kameran ruudulle. 
Valokuvauskurssi voisi olla paikallaan! ;)

Jos oli näyttävä linna, niin on siellä ollut näyttävät takkapuutkin!

 

Peilisali.

Palatsi oli upea sekä sisältä että ulkoa. Ulkona riitti ihailtavaa puutarhassa, jossa ei juurikaan kukkia näkynyt. Nurmikko ja pensaat, puut, oli muotoiltu leikkaamalla samantyylisesti.

Tämä oli upea, näkemisen arvoinen paikka. Suosittelen Pariisiin matkaaville!

Viikon aikana ehti nähdä paljon, mutta silti tuntui että näkemistä on niin hirveästi ettei tiedä mihin seuraavaksi suuntaisi. Tutuksi tuli Notre Dame, siellä kävimme messun aikana ja saimme maistiaisia sikäläisistä kirkonmenoista.

Notre Dame.

Kauniit ikonit koristivat kirkkoa.

Notre Damessa saimme seurata kirkonmenoja. Siellä paikalliset hartaina keskittyivät messuun, kun turisteja pyöri ympärillä kameroineen. Jos halusi sai käydä sytyttämässä kynttilän esim. rakkaansa muistolle tai mitä kukin nyt sitten mielessään toivoi, ajatteli, kun kynttilän laittoi palamaan.

Kävimme matkamme aikana myös toisessa Pariisin kuuluisimmista kirkoista, Sacre Coeurissä, joka sijaitsee Pariisin korkeimmalla luonnollisella maanmuodostumalla.

Aloitimme alhaalta käsin, eli kävelimme katua, jota reunustivat pienen pienet ranskalaiset putiikit. Piipahdettiin välillä tuliaisostoksille ja sitten taas jatkoimme ylös, kohti Sacre Coeurin kirkkoa, joka koko ajan näkyi edessämme korkealla kukkulalla.

Täällä suklaantuoksuisessa kaupassa suklaata oli käytetty taitavasti, mm. tämä laiva oli kokonaan suklaasta tehty.

Pienet somat putiikit reunustivat katua, jota pitkin menimme kohti Sacre Coeurin kirkkoa.

Kirkossa ei saanut kuvata, ovella oli vartijat jotka huolehtivat siitä, että jokainen laittoi kameransa kiltisti laukkuun. Kirkko sijaitsi korkealla mäellä ja sinne pääsi hissillä. Osa porukasta käyttikin tämän mahdollisuuden hyväkseen, mutta jotkut kapusivat sitkeästi jalan kukkulan päälle.

Sacre Coeur.

Ylhäältä oli aivan mahtavat näkymät alas kaupunkiin.

Kun Sacre Coeur jätettiin taakse suunnistimme syömään Pariisin taiteilijakortteliin. Täällä niitä sitten näki, taiteilijoita työssään. Sinä aikana kun istuimme odottamassa ruokaamme ja syömässä, eräskin nainen piirsi mallista muotokuvan valmiiksi.

Näin se käy kun sen osaa!

Taitelijakorttelista. Tunnelmallinen aito ranskalainen parveke!

Tämä kortteli oli minusta tosi kaunis ja tunnelmallinen. Pariisi on täynnä kauneutta katsoipa minne vain!

Ilta jatkui kävelykierroksella siellä täällä pitkin Pariisia, mm. Moulin Rougen lähettyvillä ja Riemukaaren liepeillä. Eiffeltornin iltavalaistus oli myös ehdottomasti näkemisen arvoinen! Taisi olla juuri tämä ilta kun kamerastakin loppui akku, eikä ihme sillä niin paljon oli kuvattavaa!

Riemukaari.

Eiffel-torni koko loistossaan.

Riemukaarelta avautuu näkymä myös yhdelle maailman kuuluisimmista kaduista, Champs-Elyseesille.

Latinalaiskorttelista olin kuullut usein puhuttavan ja kyllähän sekin tällä matkalla tuli nähtyä. Sen läheisyydessä oli Luxenburginpuisto, jonne ihmiset tulivat piknikille ja viettämään aikaa. Kaunis paikka viettää rentoa vapaapäivää.

Luxenburginpuisto.

Pariisissa liikennekulttuuri on hiukan toisenlaista kuin Suomessa. Pyöriessämme Latinalaiskortterissa näimme tapauksen, kun pienelle kadulle oli parkkeerattu vierekkäin kaksi autoa ja kolmas oli kääntymässä samalle kadulle. Kuinkas sinne menet, kun katu on jo tukittu? Ihmeen rauhallisesti nämä täkäläiset asian ottivat. Parit äänimerkit ja sitten odotetaan, että joku tulee siirtämään autonsa pois kadulta. Voisin kuvitella, että Suomessa ei taatusti sama peli vetelisi. Paikalle kutsuttaisiin poliisi ja kaikki mahdollinen virkavalta ja asian käsittelyä jatkettaisiin raastuvassa. :D

Katu tukossa! Tuttu näky Pariisissa!

Pariisissa Notre Damen läheisyydessä on myös vaikuttavan näköinen lukkosilta.

Tänne rakastavaiset ympäri maailman ovat tuoneet lukon ikuisen rakkauden sinetiksi. 

Lukkosilta.

Kävimme eräänä päivänä myös prinsessa Dianan kuolinpaikalla. Tämä paikka oli mielenkiintoinen. Kun siihen pysähtyi katsomaan, huomasi selvästi mitä paikalla oli tapahtunut, oli kirjoituksia seinässä jne. mutta kuitenkaan tästä ei ole tullut mitään pyhiinvaelluspaikkaa. Ja se kaiketi on ollut tarkoituskin, paikka on säilytetty huomaamattomana, ilman suurempia muistomerkkejä!

Prinsessa Dianan kuolinpaikka.

Seine, tuo tuhansien tarinoiden ja laulujen aihe! Kyllä laulut ja tarinat osataan kertoa niin huolella ja värittää romanttisilla kohtauksilla, että sitä ajattelee Seinen olevan vaikka millainen paratiisiranta. Kuitenkin todellisuudessa Pariisissa on lukuisia ja taas lukuisia romanttisempia ja paljon kauniimpia paikkoja kuin Seinen ranta. Mitään rantaahan ei edes sillä tavalla ollut, kivisiä jalkakäytäviä ja siltoja.

Paras tapa nauttia Seinen olemassaolosta oli mielestäni risteily. Eräänä iltana, kun jo alkoi vähän hämärtää, me pakkasimme itsemme laivaan, kipusimme kannelle näköalapaikoille ja purjehdimme pitkin Seineä. Se oli kaunista!

Seinen risteily.

Risteilyjä oli moneen eri hintaluokkaan ja monenlaista "paattia" vaihtoehtona. Oli luxuslaivasta vaatimattomampaan. Olisi voinut nauttia illallista ja muuta ohjelmaa siinä samalla. 

Meidän valitsema risteily kesti noin tunnin, laivalla ei ollut ruokailua tai muuta tarjoilua. Mutta se oli hyvä ja hieno kokemus ja hienosti pääsi näkemään niitä kuuluisia Seinen rantoja laivasta käsin. 

Ei kaivannut mitään muuta, ravintoloita ja esityksiä on koko Pariisi tulvillaan, ne voi kokea sitten erikseen.

Jos en väärin muista, Pariisi-passilla, jonka olimme ostaneet metrolla liikkumista varten, sai alennusta myös tästä risteilystä.

Champs-Elysees kuului niihin katuihin, jotka ehdottomasti piti nähdä! Niimpä me loman jo kääntyessä loppusuoralle suunnistimme kohti tätä kuuluisaa ostoskatua. Eipä sieltä juurikaan mitään käteen jäänyt, mutta tulipahan käytyä. Eräästä tavaratalosta, en nyt muista nimeä, ostin tyttärilleni kynsilakat. Seisoin varmaan puoli tuntia siinä jonossa kahden kynsilakkapulloni kanssa ja odotin vuoroani. Edelläni oli hieno rouva kasseineen ja sen verran ymmärsin että jotain tiliä siinä avattiin, jotta rouva saa sitten jatkossakin käydä ostamassa putelinsa sinne tilille. No, papereita papereiden jälkeen siinä tarvittiin ja minä odotan. Sitten, viimeinkin rouva kokoaa kassinsa ja on valmis! Yes, minun vuoroni! Mutta mitä tekee kassaneiti. Lätkäisee luukulle lapun, joka ilmoittaa kassa suljettu ja kehottaa menemään toiselle kassalle!  Se siitä ranskalaisesta asiakaspalvelutaidosta! Eivät tainneet minun kynsilakkani olla niin suuria ostoksia, että kaupantätiä olisi hetkauttanut suuntaan tai toiseen! :D

Mutta minä olin päättänyt ostaa nämä kynsilakat. Ei muuta kuin seuraava kassa.

Champs Elyseen ostoskadulta.

Kävimme myös Disney kaupassa, joka oli tulvillaan toinen toistaan ihanampia pehmoleluja ja Disney-hahmoja! Meillä ei kuitenkaan koskaan olla oltu ihan hirveitä Disney-faneja ja lapsetkaan eivät enää ole ihan pieniä, niin eipä sieltä sitten mitään ostoskoriin tipahtanut.

Hinnat kyllä olisivat olleet ihan sopuisia tässä kaupassa.

Nalle Puh tervehtii turisteja Pariisin Disney-kaupassa Champs-Elyseellä.

Ihana Pariisin reissumme alkoi olla loppusuoralla. Pisteenä iin päälle saimme viettää vielä päivän Riikassa. Oli nimittäin niin, että myös paluumatkalla teimme sinne välilaskun, mutta jatkolentomme oli peruttu. Niimpä me Pariisista lennettyämme ajoimme iltamyöhäällä taksilla hotelliin ja heräsimme seuraavana aamuna ihmettelemään Riikan maisemia. 

Paikka oli kyllä tosi pieni. Sen katselee päivässä läpi ja oli oikeastaan tosi kiva käydä siellä näin toisen reissun yhteydessä, sillä minä en ainakaan olisi siellä välttämättä viihtynyt kauempaa kuin sen yhden yön. Ja tuntuihan se tietenkin hiukan vaatimattomalta Pariisissa vietetyn viikon jälkeen :D

Se mikä Riikassa oli silmiinpistävää, oli ne räikeät vastakohdat ihmisten elintasossa. Tähän törmäsi vähän väliä! Esim. kadun varrella on hieno moderni, selvästi rahalla rakennettu talo, mutta naapuri saattaa asua mörskässä joka hätinä pysyy pystyssä.

Kaunis kaupunkihan tämä oli, sitä ei voi kieltää. Pääpaino tänne matkaavilla taitaa kuitenkin olla shoppailussa, hinnat olivat suht edulliset ja kaikenlaista pikku tilpehööriä oli tarjolla lukuisissa erilaisissa kojuissa, markkinahallissa, tavarataloissa jne. Oli käsitöitä, korua, kukkaa, maalausta; mitä nyt vain ikinä keksi pyytää. Lopussa muutama kuvamuisto myös siitä, että täälläkin tuli käytyä.

Kokonaisuudessaan tämä matka oli aivan ihana ja upea kokemus! Suosittelen lämpimästi Pariisia kaikille jotka vähääkään ovat unelmoineet sinne joskus menevänsä! Ja kyllä se varmaan niin on, että sinne täytyy vielä joskus palata! Niin paljon siellä on nähtävää!

Ja tässä vielä palanen Riikaa. :)

Kukkaloistoa!

Tunnelmallinen ravintola.

Kirkkoja näimme monia.

Meille jäi arvoitukseksi kenen muistolle nämä kukat olivat. Nuori mies kuitenkin oli kyseessä ja oopperatalon edustalla tämä kukkameri oli.

Uutisankkurit työssään.

Kahvihetki.