TUOMEN TUOKSUINEN ILTALENKKI

Lomalainen täällä taas kirjoituspuuhissa. On ollut niin ihana, kaunis ja lämmin päivä, etten parempaan aikaan olisi voinut tätä viikon hengähdystaukoa työstä pitää. Ja mikä ihana onnenkantamoinen sekin, että nyt ei ollut sopiva hetki lähteä pidemmälle matkalle, ulkomaille niinkuin hiukan olin haaveillut. (no, siitä haaveilen aina, oli loma tai ei) Kesä täällä Suomessa on niin lyhyt ja niin vähän aikaa, että tästä pitää nauttia niin paljon kuin ikinä ehtii!

Toukokuu on mielestäni yksi parhaita kesäkuukausia Suomessa. Luonto herää eloon, joka puolella vihertää, ja juuri nyt ilma on täynnä tuomen tuoksua! Tuomi kukkii niin lyhyen ajan, silmänräpäys ja se on ohi. Mutta se tuoksu mikä siitä tulee, voisin nuuhkia sitä loputtomiin!

Lämpömittari on tänään kivunnut hellelukemiin, on ollut ehkä lämpimin ja aurinkoisin päivä tällä viikolla. Lienee sanomattakin selvää miten lomalla oleva auringonpalvoja käyttää sellaisen päivän! Terassilla komeilee muutaman päivän ikäinen aurinkotuoli ja siinä olen viettänyt lokoisan päivän.

Iltalenkin jätin suosiolla myöhäisiltaan. Rakastan kesällä aamuvarhaisia ja iltamyöhäisiä kävelylenkkejä! Niistä vain imaisee itseensä sellaista voimaa, jota on vaikea selittää. Menkää kokeilemaan niin tiedätte! :)

Tulin juuri tälläiseltä iltalenkiltä ja tuntuu että olisin voinut kävellä tuolla tuomien tuoksussa vaikka kuinka kauan, ellei olisi tullut jano. Niin, juomapullon sijaan minulla oli mukanani kamera! Ja jälleen kerran pysähdyin linssin takana ihastelemaan sitäkin miten kaunis kotikaupunkini on, etenkin kesällä! Täytyykin tuoda tänne useammin kuvauksia kaikesta siitä mitä täältä löytyykään. Tässä kuitenkin alkuun tämän illan tunnelmat.

Kaunis jokirantamaisema ja vanha rautatiesilta.

Tuomien reunustama lenkkipolku.

HELLEPÄIVÄ, AUTOKORJAAMOVIERAILU, RAJUILMA JA TYÖILTA!

Tänään heräilin siihen ihanaan tunteeseen, että on loma! En tiedä paljon parempaa hetkeä kuin se, että aamulla raotat silmiäsi ja hapuilet kelloa tarkistaaksesi kauanko vielä saa nukkua ja sitten tajuntaan hiipii ajatus; minähän olen lomalla!

Täksi aamupäiväksi minulla toki oli ohjelmaa tiedossa. Olin jotenkin onnistunut hurjastelemaan autoni niin, että jokin osa (koiranluu) oli katkennut ja sehän piti korjata ensi tilassa ettei se vain vahingossakaan hidastaisi suunnitelmiani jos päättäisin lähteä jonnekin. Viikonloppuna Janne oli jo varannut ajan tutulta korjaamolta ja osankin olimme jo hakeneet valmiiksi. Eli minun tarvitsi vain ilmestyä paikalle. Kätevää!

Päivä alkoi autokorjaamolta.

Niimpä minä siinä aamukahvit ja puurot syötyäni aloin tekemään lähtöä Seinäjoen suuntaan. Pakkasin mukaan myös salikassini jos sattuisin innostumaan vielä salille autokorjaamolta päästyäni. Kun tein lähtöä, mielessä oli kaksi asiaa, jotka piti muistaa: hakea rahaa ja käydä tankkaamassa. Rahaa muistin hakea, mutta siinä kun olin jo hyvän matkaa huristellut, tajusin yhtäkkiä, että auton bensavalo vilkuttelee iloisena, niinkuin oli tehnyt jo pari päivää. Olin siis unohtanut totaalisesti käydä tankkaamassa! Siinä sitten jännityksellä ajeltiin kohti Seinäjokea ja mietin mielessäni jo kaikkia vaihtoehtoja mitä tekisin jos bensa loppuisi! Bensa-asemia kun ei tällä n.25 kilometrin matkalla ole. No, onni oli matkassa, bensa riitti ja pysähdyin ensimmäiselle tankille joka vastaan tuli.

Autokorjaamolle päästyäni kävelin sisään korjaamon ovesta ja tupsahdin keskelle öljyistä ja pikistä työmaata. Nämä eivät ehkä ole niitä kaikkein mukavimpia paikkoja minne mennä, mutta autokin oli saatava kuntoon. Uteliaat silmäparit katselivat minua ja esitin asiani, että tässä tämä auto nyt on, siitä on viikonloppuna soitettu ja sovittu että tulisin nyt. Asia selvä, sieltä jostain auton alta ilmoitettiin. Menin ulos odottelemaan ja pian autoani tultiinkin jo hakemaan. Sen verran korjaamon ukkeli kysyi, että onko nyt varmaa, että se on tämä osa joka pitää vaihtaa. Ainahan pitää hiukan epäillä, kun nainen on asialla!

Aluksi olin ajatellut tehdä pienen lenkin sillä aikaa kun autoni oli työn alla, mutta aika joka siihen oli ilmoitettu meneväksi, oli niin lyhyt etten viitsinyt lähteä mihinkään. Siinä minä sitten pihassa seisoskelin ja kuuntelin kun lintujen laulu hukkui autokorjaamon ja viereisen rakennustyömaan ääniin. Ja siinä ei todella mennyt kauan kun autoni jo ajettiin ulos! Osa oli kuulemma ollut oikea ja hintaa työlle tuli 10 euroa! Kysyin hintaa kahteen kertaan, sillä en ollut uskoa korviani! Kuka tänä päivänä tekee kympillä yhtään mitään!? Vaikka luulen nyt, että tässä mukana oli hiukan tutunkauppaa, kun Janne tuntee nämä ihmiset. Olin silti varautunut maksamaan ainakin 50e! Koskaan ei autoni ollut tullut kuntoon näin lyhyessä ajassa ja näin pieneen hintaan. Näin oli korjaamoreissu tehty ja pääsin jatkamaan lomapäivän viettoa!

Kävinhän minä vielä siellä salillakin. Fressi Seinäjoki on jo usean vuoden ajan ollut kuntosalini. Enkä näe syytä vaihtaa. Vaikka ulkona lämpömittari tavoitteli hellelukemia, salilla oli silti porukkaa, niinkuin aina! Jalkatreeni, hellepäivä ja salin ilmastointi epäkunnossa, siinäpä haastetta! No tulipa tehtyä jotain ja pystyin hyvällä omalla tunnolla jatkaa lomapäivääni.

Fressille hikoilemaan!

Kävin vielä Citymarketin kautta etsimättä oikeastaan mitään sen kummallisempaa. Nautin siitä kun kerrankin sain katsella ja kierrellä eikä ollut kiire mihinkään. Mukaan tarttuivat ihanat pitsikuvioiset hennon turkoosit ballerinat. Ja suojakuoret reilun kuukauden ikäiseen puhelimeeni. Näiden ostosten jälkeen pääsin kotimatkalle. Eikä ollut epäilystäkään miten loppupäivän viettäisin. Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa!

Söpöt kesäkengät!

Ehdinhän minä siitä auringosta nauttia, mutta loppupäivän tai oikeastaan illan suunnitelmiin tulikin sitten muutos. Töistä soitettiin ja "hätätapauksessa" kysyttiin pääsisinkö tekemään tämän illan. Olen niin onnellisessa asemassa, että saan tehdä unelmatyötäni ja enpä siinä oikeastaan kauaakaan miettinyt lupaudunko vaiko en. Lupasin mennä ja siinäpä sen illan suunnitelmat sitten olivatkin.

Taivaalle oli salakavalasti kerääntynyt tummia pilviä, jotka muuttuivat yhä synkemmän näköisiksi. Illalla oli odotettavissa oikein kunnon rajuilma. Sellaista oli ilmatieteenlaitos tänne meidän suunnalle lupaillut. 

Rajuilma nousi jo ennenkuin ehdin lähteä töihin. Ulos katsoessa maisema näytti ruskealta, koska ilma oli täynnä pölyä, hiekkaa, multaa. Sitten alkoi sataa. Kävin lähikaupassa hakemassa evästä työiltaani ja parkkeerasin niin lähelle ovea kuin mahdollista. Kastuin silti vaikka sisälle kauppaan pääsin parilla juoksuaskeleella. 

Maisema muuttui auringonpaisteisesta synkäksi hiekka ja pölypilveksi ennen varsinaista rajuilmaa!

Illan aikana kuului ukkosen jyrinää ja välillä satoi aivan kaatamalla. Mitä myöhäisemmäksi ilta ehti, alkoi sääkin tyyntyä. Toivotaan huomiselle jälleen hellelukemia, lomani nimittäin jatkuu siitä mihin jäi. Ja tänään tuuli ehti kuljettaa minua hyvin moneen paikkaan. Pienestä työpaikalla piipahtamisesta huolimatta olen rentoutunut ja nauttinut Suomen kesästä. Nyt se on tullut, ottakaamme siitä kaikki irti!

RETKI RAIPPALUODON SILLALLE

Nyt saa hehkuttaa! Minulla on juuri alkanut viikon loma! Olen niin odottanut tätä, koko kevät on ollut melkoista hässäkkää ja kiireistä aikaa! Nyt saa nauttia!

Heti alkujaan oli ajatuksena, että tästä tulisi ihan kotiloma. Tarkoitus olisi laittaa hiukan kotia kesäkuntoon, siivota kaappeja, laittaa terassi jne. Sellaista pientä pakertamista, johon ei koskaan tavallisen arjen keskellä tahdo ehtiä. Pois suljettua ei ole, että lähden päiväseltään piipahtamaan jossain, vaikka vain ihan ajellakseni. Tarkoitus olisi myös keskittyä tähän blogiin hiukan enempi. Kerätä aiheita ja kenties paikkoja, joista tulette kesän aikana lukemaan.

Lauantai oli sitten sellainen päivä, että teki mieli hiukan ajelulle. Tuuli kuljetti meidät Vaasaan. Vaasa on kaunis merenrantakaupunki, josta varmasti tulee tarinaa vielä myöhemminkin tänne. Onhan tarinan aiheita loputtomiin. Aika jännä juttu on se, että Vaasaan on täältä missä asun suht lyhyt ajomatka, n.tunti. Silti siellä ei tule juuri koskaan käytyä esim.shoppailemassa. Aina lähdetään Seinäjoelle, joka toki on paljon lähempänä, mutta myös moneen kertaan koluttu. Viime kesänä teimme äitini ja lasteni kanssa päiväseltään tälläisen shoppailuretken Vaasaan ja silloin ihmettelimme juuri samaa asiaa! Miksi täällä ei tule käytyä enempi, täällähän on vaikka mitä!

No nyt oltiin menossa Vaasaan, mutta ei shoppailemaan! Vaasassa oli nimittäin näyttävä, ehkä jopa jonkinasteisena nähtävyytenä pidettävä silta. Raippaluodon silta! Tämä Suomen pisin silta yhdistää Raippaluodon mantereeseen Mustasaaren kunnassa. Ikinä ennen en ollut tätä siltaa nähnyt, vaikka kuullut olin siitä monesti ja nähnyt kuvia. Ja miettinyt että pitäisi joskus käydä katsomassa tätä paikkaa.

Raippaluodon silta.

Siinä se nyt seisoi tämä upea nähtävyys! Yllätyin siitä, että siltahan ei ole vielä kovin vanha. Se on avattu liikenteelle 1997 ja näin se on korvannut Suomen vilkkaimmin liikennöidyn lauttayhteyden. Silta on hiukan yli kilometrin pituinen.

Sitähän piti sitten filmata joka suunnasta josta vain pystyi. Ja nyt blogini nimi pääsi varsinaiseen merkitykseen, täällä nimittäin tuuli ihan hemmetisti! Kuvia näpsiessäni pelkäsin että saan kuvia vain vapaana hulmuavista hiuksistani, jotka tuuli riepotti kameran linssiin. :D

Sillalla oli myös kalastajia!

Sillalla oli myös pari kalastajaa. Ihan vapaa-ajan merkeissä luulen, mutta minusta se oli silti aika hauska näky. Mietinkin mitä kalaa he mahtoivat saada, sillä näin sieluni silmin miten työlästä olisi kiskoa hirmuista vonkaletta ylös korkeuksiin.

Sillan juurelle oli rakennettu kaunis paikka, jossa oli kahvila ja ruokapaikka, mutta ennenkaikkea siitä oli hyvä ihailla sekä siltaa että merimaisemaa yleensäkin! Jostain syystähän meri ja merenranta on aina houkutellut minua puoleensa ja nytkin olisin voinut viihtyä siellä istuskelemassa ja katselemassa merta pidempäänkin ellei olisi tuullut niin hirmuisesti. Vaasassa varmasti tuulee aina, meren läheisyyshän sen tekee, mutta tälläisenä päivänä kun muutenkin tuuli, niin se tuntui täällä kyllä tosi kovasti.

Merimaisema!

   

Oli oikein mukava päivä ja nytpä tuli tämäkin paikka nähtyä. Lomaa on jäljellä vielä monta ihanaa päivää, kesä näyttää merkkejään; joka puolella vihertää, linnut laulaa ja aurinko paistaa! Mikäpä on ihmisen ollessa!

MAAILMANPARANNUSTA JA HERKUTTELUA AMARILLON TYYLIIN

Tänään oli sitten se aamu kun sain herätä keväiseen auringonpaisteeseen, tehdä aamulenkin auringonsäteiden saattelemana ja kuunnella lintujen laulua. Ja kaiken kruunasi se, että oli vapaapäivä!

Vapaapäiviksi on aina paljon ohjelmaa, pitäisi saada tehtyä kaikenlaista, on kotitöitä, pitäisi ehtiä harrastaa ja tavata ystäviä. Välttämättömät kotityöt eli ruuanlaitto, koneellinen pyykkiä jne. kuuluivat tähän vapaapäivään, mutta illan kruunasi ruokailu ystäväni Piian kanssa Seinäjoella Amarillossa. Ihana jutusteluhetki "tyttöjen kesken" hyvän ruuan merkeissä.

Olen aina pitänyt Amarillon antimista. Mielestäni ruokalista on aina monipuolinen, joskin ehkä hiukan tuliseen ja esim.tacoruokiin painottuva. Perinteistä mummon muusia ja lihapullia täältä tuskin on tilattavissa, mutta se ei ole tarkoituskaan. Jo ravintolan sisustus henkii osittain sellaista meksikolaista tunnelmaa. Henkilökuntakin ainakin tässä ravintolassa on pirtsakkaa ja palvelu kyllä pelaa! Ei siis moitteen sijaa!

Piia kuuluu niihin ystäviin, jonka nähdessä tulee tunne kuin olisimme tavanneet viimeksi eilen, vaikka välissä olisi ollut viikkoja, kuukausia ja joskus jopa vuosia. Nyt ei ihan vuosia ollut kulunut viime tapaamisesta, mutta viikkoja nyt ainakin. Työ ja opiskelu ovat kuljettaneet meitä eri puolille ja välillä on ollut niitä vuosiakin, mutta tässä me istuimme parantamassa maailmaa kuin ennenvanhaa. Mitä vanhemmaksi elää, sen enemmän osaa arvostaa tälläisia ystäviä ja hetkiä.

Ja pitihän meidän puhua hiukan matkustamisestakin, samanhenkisiä kun olemme siinä asiassa. Mitään ei lukkoon lyöty (muuta kuin ehkä yksi viikonloppureissu), mutta uskallan väittää että joskus vielä saatte lukea seikkailustamme maailmalla, paikka ja aika vielä avoin. :D Sitä ja muita reissuja odotellessa voin todeta viettäneeni oikein mukavan ja antoisan vapaapäivän!

Ja toki kamerani kulki mukana myös tässä tyttöjen illassa, siitä muutama todiste tässä:

Kanafile ja vuohenjuustoa burgerin välissä. Maistuis varmaan sullekin!

Jälkiruuaksi maistui cappucino.

SUOMEN KESÄ ON LYHYT JA VÄHÄLUMINEN!

Tänä aamuna luulin herääväni keväiseen toukokuiseen aamuun, mutta mitä vielä! Ajatukseni ihanasta aamulenkistä lintujen laulaessa aamuauringossa rikkoutuivat, kun avasin sälekaihtimen. Näky oli harmaa ja sen kruunasi valkoinen lumipeite! Mitä ihmettä!? Nyt sitä lunta sitten tuli taivaan täydeltä, nyt kun pitäisi tulla kesä!

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, nämä kaikki viisastelut kävin mielessäni läpi kun katselin ulos maisemaan, joka muuttui yhä talvisemmaksi. Ei liene yllätys, että päädyin siitä sitten jotenkin matkatoimistojen sivuja selailemaan aamukahvia hörppiessäni. Viime aikoina olen löytänyt itseni usein Ok-matkojen sivuilta. En oikeastaan kovin kauan ole tiennyt tämän matkatoimiston olemassaolosta, mutta jotain kautta päädyin muutamia viikkoja sitten heidän sivuilleen ja totesin, että ompa heillä tarjolla monipuolisia matkoja! Juuri tälläisiä olen etsinyt! Opastettuja kaupunkilomia, kiertomatkoja, ja kohteissa runsaasti valinnanvaraa ettei tarvitse ottaa sitä yhtä ja ainoaa, tyyliin aikakauslehden lukijamatkaa! Hienoa! 

Huolestuneena katselen matkabudjettiani. Vielä pitää vähän odottaa, että pääsen täältä valkkaamaan omani, mutta aivan varmasti aion kokeilla. Ja jos jollakin on kokemuksia, kuulisin tietenkin mielelläni.

Katselin huolestuneena ulos ikkunasta yltyvää lumisadetta. Minun pitäisi pian lähteä hakemaan lapset kotiin mummolasta ja tuollainen sää + kesärenkaat, huono juttu. No, lohduttelin itseäni että päätiet ovat sulia.

Siinä jonkun ajan kuluttua alkoi sitten aurinkokin jo hiukan pilkistellä pilviverhon takaa. Maisema pysyi silti vielä talvisena.

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen.

Mummolaan ajellessani totesin, että lumisateet ovat olleet hyvinkin paikallisia. Noin 40 kilometrin matkalle mahtui lumista ja ei-lumista peltomaisemaa. Välillä tuiskutti kunnolla lumen ja rännän sekaista räpäskää. Voi toukokuu ja Suomen kesä!

Lapsuusmaisemiin päästyäni totesin, että siellä oli vähemmän lunta kuin meillä kotona. Näppäsin muutaman kuvan äidin puutarhasta, jossa kevään ensimmäiset vihertävät silmut sinnikkäästi loistivat räntäsateesta huolimatta. Ja kahvipöytään päästyäni, huomasin taas olevani tutun ja mieluisan aiheen ympärillä. Suunnittelin veljeni kanssa reissua Naantaliin, Muumimaahan. Lähtisin sinne veljen tyttöjen kanssa. Erityisesti kummityttöni oli siinä iässä, että muumit olivat juuri nyt in! Yes! Olin oikeasti innoissani! Naantali oli mielestäni eräs Suomen kauneimpia kaupunkeja, lähdin sinne enemmän kuin mielelläni! Ja jostain syystä pidin kovasti myös Muumimaasta, mutta en kai minä sinne yksin kehtaisi lähteä!  :D

Sinnikkäästi koivu ja muut pensaat vihertävät kylmästä kevätsäästä huolimatta.

Päivän lumisade ei oikeastaan tuntunutkaan enää niin pahalta. Tässähän oli jo vaikka mitä suunnitteilla. Ehkä se kesäkin sieltä tulee, kun maltamme odottaa!

Keväiset narsissit eivät juurikaan muutamasta lumihiutaleesta välitä.